Väsyttää. Vituttaa (niinhän mulla kyl aina). Pelottaa. Ahdistaa. Vihaan itteäni.
Iskä ja äiti tietää mun itsetuhoisuudesta. Tässä yks päivä ku mul oli keliakiakontrolli, niin käytiin iskän kaa siel sairaalas siis sen kontrollin takia. Iskä kerto sille lääkärille mun itsetuhoisuudesta (mietittiin iskän kaa sitä edeltävänä iltana ku kerroin sille, et kerrotaanko sille lääkärille), ja lääkäri oli sitä mieltä, et ei mun välttämättä osastolle tarvi mennä, mut nuorisopsykiatriselta ollaan meihin yhteydessä. Se siis alko soitteleen sinne nuorisopsykiatriseen, ja soitti sit illemmalla meille. Samana iltana iskä kerto äitille.
Tuntuu oudolta, ku äiti ja iskä tietää. Tuntuu vähän siltä, ku ne suhtautuis muhun vähän erillä tavalla ku ennen, mut ei se oikeastaan haittaa...mut mua hieman ahdistaa, ku ne tietää.
En oo nyt viime aikoina jostain syystä jaksanu lukea kovin paljoa. Sain tässä joku päivä sitte oman koneen, nyt mä voin kirjottaa millon tahdon.
Tuli kyl aika romaani. xd
