maanantai 5. toukokuuta 2014

Tekohymyä, tekohymyä

Päivästä toiseen tekohymy. Esitän iloista. Esitän, ettei mulla oo mitään hätää. Esitän, et mä oon ihan okei, et mulla on kaikki ok ja kunnossa. Hymy ei olekkaan oikea, vaan tekohymy, naamari, jonka taakse piiloudun. Kotona itken päivittäin, koska paska laiffi, en vaan kestä elämää, en kestä itseäni. Oon niin paska ihminen, etten ansaitse kavereita, perhettä, mitään. Tällänen arvoton paska kun olen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kaikki voi kommentoida